ilveskissa naurahtaa (täh)

Olen ylpeä kissastani, joka on todennäköisesti hyvin läheistä sukua ilveksille. Hän on villiintyneestä kissasuvusta Hörhäntieltä, ja siellä päin tunnetusti asuu runsaasti noita suomen metsien komeita kissapetoja. Olen huomaavinani kissassani paljon samoja piirteitä ilveskissojen kanssa. Hän on suuri metsästäjä, sain rivitalossa asuessani joka aamu valmistettua hiiripaistin takapihan tuliaisista. Hän osaa myös kiivetä todella korkealle puuhun. Hänen nimensä on muuten Kullerwo. 

Minulla ja Kullerwolla ei ole kovinkaan läheiset välit. Hän usein puhuu minulle vain kun hän haluaa hyötyä minusta jotenkin. Silloin jos itse haluan paijata jotakin kissanmuotoista, hän nakkelee niskojansa. Välillämme kuitenkin vallitsee tietynlainen arvostus toisiamme kohtaan. Kyllä täytyy myöntää; itkisin jos hän lähtisi pois, tai sopisi treffit auton etupuskurin kanssa.

Ajoin kerran Kylämäntiellä jäniksen päälle. Se tuntui aivan hirveältä. Saattaa toki olla, että se on looginen loppu ’Duracell-pupu vs. Väiski Vemmelsääri ’- nimiseen elokuvaan, mutta mitä teen jos joku ilta kostonhimoisen jänikset soittavat ovikelloa ja tappavat minut? Tai ehkä he eivät edes soittaisi ovikelloa, vaan lahjoisivat Kullerwon kähveltämään avaimeni. Ei häntä varmaan tarvitsisi edes paljoa lahjoa. Tosin voihan olla, että jonain päivänä löydän parvekkeeltani säkillisen porkkanoita tapettuani jänismaailman pahimman gangsterin. Sitten poseeraan Jänislahden sanomien kannessa Citroenini kanssa leveästi hymyillen.

Pikkuveljeni julisti pienenä sodan muurahaisille. Siitä seurasi ruumiita, miljoonia hengettömiä muurahaissotureita. Olen käskenyt häntä olemaan varuillaan.

Toisaalta, en usko pikkueläinten olevan kostonhimoista väkeä. En usko oikeastaan isompienkaan eläinten olevan. Kostonhimo taitaa olla yksin vain meidän ihmisotusten hurmaavimmista puolista. Sitä esiintyy jo aika nuorilla ihmislapsilla. Muistan nimittäin eräänkin tapauksen, missä olin ilmeisesti loukannut pikkuveljeäni jotenkin verisesti. Hän hautoi kostoa monta päivää, ja viimein keksi keinon antaa minulle samalla mitalla takaisin. Hän kusi minun saappaaseeni. Hän on oikea vitsiniekka. 

Nykyään tulemme veljeni kanssa melko hyvin toimeen, kun emme asu saman katon alla. Silloin kuin asuimme, olimme jatkuvasti toistemme kurkuissa kiinni, niin kuin sisaruksilla on tietääkseni usein tapana. Nykyään hän viettää villiä elämää juosten Oriveden öissä kavereidensa kanssa. Luulen, että hän juo silloin tällöin alkoholia ja tapailee tyttöjä. Minun täytyy myöntää että olen hänellekin hieman kateellinen. Onhan hän nuori, komea ja suosittu. Itse  puolestani olen vanha ja lihava erakko.