pulsujen puheenvuoro

Yleensä tekstien aluissa pitäisi olla jotain lämmittelyhöpinää ja kiusoittelevaa lähestymistä keskeiseen aiheesen, mutta nyt ajattelin anarkistisesti läjäyttää pähkinän heti alkuun imeskeltäväksi: miksi pultsareita vainotaan? Mitä pahaa he ovat sinulle, teille tai yleensäkin valtavirralle tehneet? 

"Ne rumentavat maisemaa."
Vastalause: Eivät rumenna. Minun mielestäni nokka pystyssä sipsuttavat, itseään parempana pitävät korppikotkat puolestaan rumentavat. Roskat rumentavat. Harmaat tehtaat rumentavat. Paljon mielummin katselen niittyä täynnä aamuisen iloisia puistokemistejä, kuin kymmentä Audia parkissa, mutta silti en mene jahtaamaan Audeja luudalla husien pois näköpiiristäni.

 "Ne valtaavat kunnon kansalaisten penkit!"
Vastalause: Pitäisikö heidän sitten istua jossain piilossa vai? En usko, että jos toverillisesti asettelisit ahterisi kahden rantojen miehen väliin, he tuskin pistäisivät pahakseen. Saattaisit jopa saada huikat heidän iloliemipulloistaan. Jos puolestaan istuisit ystäväsi kanssa penkillä, ja joku partahemmo istuisi teidän väliinne, tuskin antaisitte yhtä tervetulleen vaikutelman. Eivätkö he ole ihmisiä? Yhtä herkkä takapuoli heillä on kuin teilläkin.

"Ne kuseskelevat joka paikkaan."
Vastalause: Niin kuseskelevat lapset, koirat ja teinitkin. Eikä heitä silti jatkuvalla syötöllä mollata, haukuta ja pelätä. Sitä paitsi virtsa on steriiliä. Kusisin minäkin jos minua ei päästettäisi yleisiin vessoihin. Jos ette kestä puliukkoja vessoissanne, kestäkää huumaava virtsan tuoksu kauppojenne nurkilla. Ken leikkiin ryhtyy, hän leikin kestäköön vai miten se nyt oli.

"Ne huutelevat härskejä!"
Vastalause: Osta korvatulpat, parilla eurolla saa. Televisiosta sentään NÄKYY härskejä ja sitä sitten tuijotetaan silmät mollollaan illat pitkät, ja jaksetaan nillittää kuinka läheisestä puistosta joku huusi jotain rumaa. Menkää heidän seuraansa istumaan iltaa, takaan että kuulette todella mielenkiintoisia elämäntarinoita, ja niissä ei ole mitään härskiä.

"Ne aiheuttaa levottomuuksia."
Vastalause: Jos valtavirta kohtelisi pulsuja, kuin kohtelisivat itseään samaisessa tilassa, ei levottomuuksia syntyisi. Jos teiltä tullaan pummimaan tupakkaa, ja teillä sitä on tarpeeksi, antakaa nyt herranjestas se yksi savuke sieltä sitä tarvitsevalle. Se voi pelastaa jonkun ihmisen päivän.

Keskiviikon vuodatus.

ilveskissa naurahtaa (täh)

Olen ylpeä kissastani, joka on todennäköisesti hyvin läheistä sukua ilveksille. Hän on villiintyneestä kissasuvusta Hörhäntieltä, ja siellä päin tunnetusti asuu runsaasti noita suomen metsien komeita kissapetoja. Olen huomaavinani kissassani paljon samoja piirteitä ilveskissojen kanssa. Hän on suuri metsästäjä, sain rivitalossa asuessani joka aamu valmistettua hiiripaistin takapihan tuliaisista. Hän osaa myös kiivetä todella korkealle puuhun. Hänen nimensä on muuten Kullerwo. 

Minulla ja Kullerwolla ei ole kovinkaan läheiset välit. Hän usein puhuu minulle vain kun hän haluaa hyötyä minusta jotenkin. Silloin jos itse haluan paijata jotakin kissanmuotoista, hän nakkelee niskojansa. Välillämme kuitenkin vallitsee tietynlainen arvostus toisiamme kohtaan. Kyllä täytyy myöntää; itkisin jos hän lähtisi pois, tai sopisi treffit auton etupuskurin kanssa.

Ajoin kerran Kylämäntiellä jäniksen päälle. Se tuntui aivan hirveältä. Saattaa toki olla, että se on looginen loppu ’Duracell-pupu vs. Väiski Vemmelsääri ’- nimiseen elokuvaan, mutta mitä teen jos joku ilta kostonhimoisen jänikset soittavat ovikelloa ja tappavat minut? Tai ehkä he eivät edes soittaisi ovikelloa, vaan lahjoisivat Kullerwon kähveltämään avaimeni. Ei häntä varmaan tarvitsisi edes paljoa lahjoa. Tosin voihan olla, että jonain päivänä löydän parvekkeeltani säkillisen porkkanoita tapettuani jänismaailman pahimman gangsterin. Sitten poseeraan Jänislahden sanomien kannessa Citroenini kanssa leveästi hymyillen.

Pikkuveljeni julisti pienenä sodan muurahaisille. Siitä seurasi ruumiita, miljoonia hengettömiä muurahaissotureita. Olen käskenyt häntä olemaan varuillaan.

Toisaalta, en usko pikkueläinten olevan kostonhimoista väkeä. En usko oikeastaan isompienkaan eläinten olevan. Kostonhimo taitaa olla yksin vain meidän ihmisotusten hurmaavimmista puolista. Sitä esiintyy jo aika nuorilla ihmislapsilla. Muistan nimittäin eräänkin tapauksen, missä olin ilmeisesti loukannut pikkuveljeäni jotenkin verisesti. Hän hautoi kostoa monta päivää, ja viimein keksi keinon antaa minulle samalla mitalla takaisin. Hän kusi minun saappaaseeni. Hän on oikea vitsiniekka. 

Nykyään tulemme veljeni kanssa melko hyvin toimeen, kun emme asu saman katon alla. Silloin kuin asuimme, olimme jatkuvasti toistemme kurkuissa kiinni, niin kuin sisaruksilla on tietääkseni usein tapana. Nykyään hän viettää villiä elämää juosten Oriveden öissä kavereidensa kanssa. Luulen, että hän juo silloin tällöin alkoholia ja tapailee tyttöjä. Minun täytyy myöntää että olen hänellekin hieman kateellinen. Onhan hän nuori, komea ja suosittu. Itse  puolestani olen vanha ja lihava erakko.