torstai 22. joulukuuta 2011

turhanpäiväistä höpötystä

Näin joulun lähestyessa (heh, heh) ajattelin minäkin muistaa armasta blogiani, sanallisesta ummetuksesta huolimatta. Mielessäni ei ole pyörinyt kuin kaksi todella tärkeää asiaa, mitkä haluan tuoda jotenkin esille, ja toisen aion kertoa vasta tämän kirjoituksen lopussa. Lähinnä pitääkseni niin sanottua mielenkiinnon virettä yllä. Jos sellainen on edes ollut. Ensimmäinen ja tärkein asia on se, että olen viimein keksinyt unelma-ammattini.  Tiedän, että tämä asia on käsitelty moneen kertaan aikaisemminkin, muunmuassa elokuvassa Joulupukki ja noitarumpu, mutta samapa tuo. Haluan tontuksi, ja jos saan pestin, tiedän olevani siinä perkeleen hyvä.

Tontun toimenkuvaa googlaillessani löysin jos jonkinmoista tehtävää. "Tontut varmistavat, että lapset jaksavat herätä aamulla reippaasti, syövät aamupalaa, harjaavat hampaansa ja ovat ylipäätään kiltisti", kerrotaan sivustolla santaclaus.fi. Moinen toiminta ei minulle aiheuta minkäänlaista ongelmaa. Kuten kaikki tietenkin tietävät, olen viettänyt niin hurjan nuoruuden, että luokkaretkillä opettajat valitsivat luokaltamme jonkun miavastaavan huolehtimaan, etten ole pahanteossa ja käsityönopettajani voivotteli koko luokan edessä, ettei tule kyllä tylsää ainakaan kun meillä on tuo Mia joka telee aina-kaiken-väärin. Näistä voisimme siis päätellä, että jos lapset edes ajattelevat jotakin metkua, olen jo kirjoittanut sen pieneen muistilehtiööni pirunsarvet otsasta pullottaen.

"Tämä pieni, punalakkinen olento pysyy kyllä hyvin näkymättömissä. Joskus joulukuun iltoina saattaa jopa nähdä sivusilmällä varjon häilähtävän ikkunassa!", jatkaa samainen sivusto. Minä olen pahemman laatuinen vakoilija. Jos juuri sinä, lukija, olet minun facebook-ystäväni, tiedän kaikki liikkeesi. Eikö ole karmivaa? Minusta voisi ollakin. Olen myös todella salaperäinen tyyppi, moni voisi kuvitella minut ikkunoiden taakse lymyilemään.

Joulu on vain kerran vuodessa, ja joulutonttuna tuskin pääsee rikastumaan. Sen vuoksi olen ajatellut hakea kesätöihin saunatontuksi. Heistä sanotaan, että "Saunatontun on helppo pysytellä huomaamattomana, onhan hän hyvin lyhyt ja pyöreästä vatsastaan huolimatta pienikokoinen." Huomaatteko, taas! En ole kovinkaan pitkä, vatsa minulla on. "Sarkanuttu on harmaanruskea ja myssy samanmoinen. Eipä siis ihme, ettei tonttua juuri erota lauteitten alta tai kiukaan takaa. Tonttu seurailee tarkkaavaisena talonväen kylpemistä." Vaatetus kuulostaa aika pitkälti minun arkipukeutumiseltani. Ja jälkimmäisestä lauseesta sen verran, että muutaman vuoden hoitajanhommien jälkeen ei ole pelkoa, että paljas perse aiheuttaisi minussa minkäänlaista inho- tai vaihtoehtoisesti kiimareaktiota.

Siinä taisivat suurimmat perusteeni olla. Jos joku tietää joulupukin osoitteen, siitä saa informoida minulle. Ja kuten lupasin, tähän loppuun se toinen tärkeä asia, mistä alussa mainitsin: Autoilijat. Kokeilkaapas joskus painaa jarrua vasemmalla jalalla, kun olette liikkeessä. Mieluiten mahdollisimman kovassa. Kertokaa sitten miten kävi. Omavastuu 100%. Minä kokeilin.

MINÄ TIEDÄN KAIKEN TEISTÄ. VIKMANI VALVOO. JOULUT.